Syysvirettä

Kirjoittajana toinen Tampereen asukas kuin edellisten päivitysten kohdalla. Blogin seuraajien harmiksi kesäajalta ei nyt ole päivityksiä, mutta tavoitteena tarjota runsaampaa syyssatoa. Tätä kirjoittaessani olen itseasiassa varsin kaukana Hirvitalosta, junassa matkalla lyhyelle sukulaisvierailulle. Itse aloitin Hirvitalon projekteihin osallistumisen vasta toissaviikkoisen keskiviikon kello kuuden kokouksessa, joten sitä edeltävistä tapahtumista en vielä osaa kertoa. Ja asioihin:

Hirvitalon facebook-sivu löytyy osoitteesta: https://www.facebook.com/Hirvitalo-Pispalan-Nykytaiteen-Keskus-202287073132009/

Hirvitalo ”henkilönä” & aktiivisemmin päivityksiä. https://www.facebook.com/hirvitalo.pispalannykytaiteenkeskus?fb_dtsg_ag=Adyali_IURH5FEHpSgut_-c_rSl6IhcG6Se3_vSi34XbJw%3AAdyLifZjSxmwf3dbIf3cV2vcrHC4YLuWfTqMRCxFfXOcUQ&__nodl

ja Instagram-tiliä ollaan paraikaa perustamassa.

Nyt on siis mukavan aurinkoinen kuin vielä lämminkin syysperjantai. Ensi vuoden teeman valinta on viimein saatu päätökseen, mutta paljastuu suurelle yleisölle vasta hamassa tulevaisuudessa. Toissaviikon talokokouksessa käytiin keskustelua Taidepiknik-nimisen tapahtuman toteuttamisehdotuksesta Hirvitalon tiloissa, alastonmallin hyödyntämismahdollisuuden avautumisesta Hirvitalolla, viikottaisten kaikille avoimien kolmen tunnin jaksojen muodossa, gallerian näyttelyjärjestys-rakenteen mahdollisesta muutoksesta, taikka ainakin sellaisen kokeilujakson toteuttamisesta, Hirvitalon käyttöasteesta tulevana talvena, sekä kenties muistakin aiheista mitkä eivät juuri nyt ilman muistiinpanoja mieleeni pilkahda.

Viime viikon talokokouksessa saatiin nauttia alakerran bändiharjoitustilasta kantautuneesta musiikista, puhuttiin alakerran tavarapaljouden setvimisestä, näyttelytilan lattian kunnostamisesta, talkootarpeesta, ym., ja esille astui ajatus vanhan venäläisen antiikkisohvan istuinosan käyttökuntoon korjaamisesta, jonka lupasin toteuttaa.

Heti samana iltana kävin toimeen, päällistä reunustaneen kaistanauhan hellävaraisesti irroittaen, päällisen kiinnitykset kuin itse päällisenkin irroitellen, alkuperäiset heinäpehmusteet kuin jousituksenkin poistaen ja korvaten muotoon leikatuilla vaahtomuovipatjoilla ja tyynyillä. Seuraavana päivänä kotiompelukoneellani lisäsin koko päällisen reunoihin vahvan kaitanauhan, vahvalla siksakilla tilkiten. Jousituksen rikkoutumisen aloittaman repeämän ompelin kiinni, kuten kaikki pienemmätkin purkautumisten alut paikkasin ja kankaan kuvioinnin väliin jäävät heikommat kohdat kankaasta valelin Erikeeper plus-liimalla. Kankaan kuivuttua palasin talolle kiinnittämään sen sohvaan niitein ja pienin ruuvein, minkä loppuun saattaminen vaatii enää repeämän aiheuttaman kangasvajeen korvaaminen riittävän huomaamattomalla kangastilkulla. Kuitenkin jo tätä nykyä sohva on taas käyttökuntoinen, ja keräsipä aivan kehujakin. Kuvan lisään taas talolle palatessani.

Torstaisen työpäiväni aikana keräsin pihamaalta luumuja, joista valmistin mukavan purkillisen hilloketta Kansankeittiön käytettäväksi. Loppupäivän ajan tein tarkkaa siivouspuunausta. Daniel kuormasi kompostista multaa tätä nykyä ruohottomiksi käyneille maa/alueille, joilla nurmen kuitenkin sopisi kasvaa. Sen tavoitteena on saada nurmikko leviämään kuormatuille alueillekin.

Puutarhassa pidetyssä tämän viikon keskiviikon talokokouksessa ei ilmennyt maata järisyttäviä uutisia bloggattaviksi, joten tällä viikolla emme paneudu asiaan sen syvällisemmin. Kokous oli, pääasiat tulivat käsitellyiksi ja arki jatkuu. Kokouksen alkumainingeissa itseni juuri puunatessa paperiveistostelman vahvistamisessa liimaisiksi käyneitä sormiani eräs talolainen keräsi pihasta mukavan lastin tuoreita omenoita, jotka perkkasi keskustelujen lomassa.

Kokouksen päätyttyä omenoita työstänyt henkilö alkoi keittämään niistä hilloa, jota itsekin kattilaa puhdistaessani maiskuttelin. Herkullinen aito vanilja tuli voimakkaasti esille, hyväilevine tuoksuineen.

 

-Blogistinne Anna F