Route Couture – Kauheaa kauneutta – Hirvitalo

Noudetaan taiteilija Karoliina Paappa kotoaan Petsamosta. Kannetaan näyttelyyn tulevia teoksia ja rekvisiittaa autoon. Matkalaukkua pitää varoa, sillä siellä nukkuu mäyrä. Pukuja pitää varoa, sillä niissäkin on eläimiä, supi, varis, luita ja höyheniä, kallo ja häntä. Taidekollektiivi Route Couture tekee taidetta maantieliikenteessä kuolleiden eläinten raadoista. Hirvitalon näyttelyyn osallistuu Karoliinan lisäksi taiteilija Leena Pukki. Heillä on ollut juuri suuri näyttely Suomen käsityötaiteen museossa Jyväskylässä. Näyttelyt sisältävät valokuvia, pukuja ja asusteita sekä patsaita. Route Couture haluaa kiinnittää huomiota eläinten oikeuksiin, sekä kommentoida niin turkis- ja muotiteollisuutta kuin kaupallisuuttakin.

Menemme Hirvitalolle ja Leenaa odotellessaan Karoliina alkaa jo suunnitella ja toteuttaa näyttelyn ripustusta. Mäyrä saa nukkua ikiuntaan tuossa nurkassa lampun alla. Se on kaunis, mutta minulle tulee sellainen olo, että se palelee lattialla. Mäyräpatsaassa on jotain hyvin kaunista, herkkää ja liikuttavaa. Joku voisi pitää näitä töitä jotenkin ahdistavina, mutta minulle ne ovat hyvin kauniita. Yläkertaan tulee turkissomisteinen hääpuku, miesten uimahousut, joissa edessä kellottaa eläimen pää, sekä valokuvia erilaisista puvuista. Valokuvat ovat uskomattoman hienoja. Niissä on epätyypillinen rajaus, joka saa katsomaan uudemman kerran, rajaus joka tekee niistä taidekuvia. Ne ovat kauniita ollakseen kuvia ihmisistä, jotka kantavat päällään raatoja.

Tapaamme molemmat taiteilijat työn touhussa avajaisia edeltävänä aamuna. Hirvitalolla säädetään valoja, porataan ja mallaillaan. Tekemistä ennen iltaa on paljon, mutta taiteilijoiden ote on rauhallinen ja rento. Kaikki onkin mallillaan ennen iltaa ja Hirvitaloon laskeutuu galleriatunnelma. Boolia kannetaan pöytään ja puheita pidetään. Karoliina ja Leena kertovat projektista ja Kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja Sami Maalas pitää oman puheensa. Myös Maalas on vaikuttunut upeasta näyttelystä. Taiteiljat ovat kutsuneet avajaisiin myös esiintyjiä. Ensin esiintyy rap-porukka Antiteesi ja innostaa näyttelyvieraat juhlatunnelmaan. Illemmalla esiintyy duo Hanneriina Moisseinen ja Vilma Metteri. Tytöt tulkitsevat yleisölle herkkiä ja kauniin nostalgisia iskelmäklassikoita ja muita helmiä ja taas saa Hirvitalon yleisö olla haltioissaan.

Karoliina ja Leena ovat tehneet yhteistyötä projektissa jo seitsemän vuotta. Samaan aikaan molemmilla on oma taiteellinen toimintansa. Karoliina asuu ja työskentelee Tampereella, Leena asuu ja opiskelee Aalto-yliopistossa Helsingissä. Nyt projekti on siinä pisteessä, että uusia galleria-näyttelyitä ei ole suunnitteilla. Seuraavaksi unelmoidaan kirja- ja videoprojekteista. Kirjaan tulisi valokuvia ja esseitä eläinoikeusteemaan liittyen. Dokumentti seuraisi projektia sen alkuajoista alkaen, videokuvaa katujen varsilta raatojen keräysreissuilta, materiaalia raatojen työstösta työhuoneella, nylkemistä, parkitsemista, keskusteluja työn äärellä. Projektilla on tarkoitus astua alas norsunluutorneistaan näyttelyiden ulkopuolelle. Suunta kuulostaa virkistävälle, tavoitettavammalle. Route Couture puhuttelisi varmasti laajempaakin yleisöä herättäen tarpeellista keskustelua tärkeistä aiheista. 12-vuotias tyttäreni käy näyttelyssä ystävineen ja toteaa: ”nämä ovat hienoja, mutta myös jotenkin ällöjä, mutta onneksi näitä eläimiä ei ole tapettu tämän takia”. Niin, kauheaa kauneutta, kuten Paappa toteaa. Tarpeellinen määrä kauheutta herättämään ajatuksia uneliaasta välinpitämättömyydestä, joka asenteita helposti hallitsee. Route Couture onnistuu tehtävässään varmasti.