Taiteilijat Kaisa Luukkonen ja Peter Rosvik Hirvitalolla

Heinäkuun alkupuolella Kaisa Luukkonen ja Peter Rosvik vierailivat Tampereella tekemässä teossarjan osana Hirvitalon Hitaan matkustamisen ja kestävän kulttuurivaihdon ohjelmaa.

A Golden Space Blanket in a Fucking Dead Apple Tree
Kuva: Peter Rosvik

Oli ilo tulla kutsutuksi residenssiin Hirvitalolle kesälle 2020. Parempaa kesäkaupunkia kuin Pispala-Tahmela ei olekaan. Teemana kestävä kehitys on ollut viime vuosien aikana hyvinkin suosittuja taiteilijoiden parissa. Kuitenkin niissä projekteissa jossa olemme olleet mukana kestävä kehitys on tullut enemmän esiin protestina keskiluokkaista elämäntapaa vastaan eikä niinkään heijastuneet teosten tuotannossa tai sisällössäkään. Siksi kutsu tähän tähän projektiin tuntui haastavalta. Mitä meillä olisi annettavaa kestävän kehityksen kannalta? Kumpikaan meistä ei ole ekologisen toiminnan aktivisteja. Taiteen tuottamisen ekologista kuormittavuutta voi pienentää käyttämällä kierrätysmateriaaleja, niukalla ja harkitulla materiaalinkäytöllä ja immateriaalisilla työskentelytavoilla. Näiden lisäksi tietysi on oman hiilijalanjälken pienentäminen kulutustottumusten kuten esim kasvisruokavalion ja matkustamattomuuden muodossa. Me emme ole mitenkään esimerkillisiä missään näissä. Elämme pienten resurssien elämää jossa emme omista henkilöautoja, syömme lihaa vain satunnaisesti, meillä ei ole omakotitaloa ja emme lennä lomamatkoille. Minun työskentelyni on materiaalilähtöistä ja usein materiaalia tuhlailevaa. Peter taas käyttää työssään tietotekniikkaa ja sen uusiminen ei ole kaikkein ekologisinta sekään. Missään emme ole mitenkään absolutisteja tai emme voi väittää olevamme mitenkään kestävän kehityksen airuita. Mitä meillä olisi annettavaa kestävän kehityksen ohjelmaan?

Ensimäinen vastaus tuli hitaasta matkustamisesta. Kotimme Göteborg oli kahden junan ja yhden laivan päässä Tampereesta. Tämä oli ihan toteuttamis kelpoinen maata pitkin tapahtuva matkasuunnitelma. Ainakin teoriassa näin oli. Kuitenkin kesä 2020 toi omat haasteensa mukaan liikkumiseen. Alkukesästä Covid19 oli laajalle levinneenä Ruotsissa ja Suomeen tulijoille oli kahden viikon karanteeni suositus. Ajatus siitä että olisimme rikkoneet tätä suositusta tuntui kohtuuttomalta, tai jos puujalkavitsi sallitaan, kestämättömältä. Tämän takia järjestimme itsellemme karanteeninomaiset olosuhteet Suomeen maaseudulle ennen Tampereelle tuloa. Asuimme saunassa pihan perällä etäällä talonväestä ja teimme talkootyötä pihalla ja piharakennuksissa. Siivosimme, ajoimme nurmikkoa ja hioimme tulevia lattialankkuja. Ruokailu hoitui isäntäväen kauppareissun avulla. Reilun kahden viikon jälkeen uskaltauduimme suunnata kohti Tamperetta.

Golden Ghost Trees
Kuva: Peter Rosvik

Yhdeksi teemaksi työskentelyssämme nousi yhteistyö. Molemmat meistä ajattelee että kehitys vaatii yhteistyötä. Samalla me molemmat haluttiin että teokset ovat kiinni tässä hetkessä. Vuonna 2020 keskustelu kiertää kahden kriisin, Ilmastonmuutoksen ja Covid19, ympärillä. Siihen meidän yhteisymmärrys sitten suunnilleen loppuukin. Peppen maailmankuva korostaa anarkiaa ja nyt vallalla olevan systeemin tuhoamista jotta uusi parempi järjestelmä voisi syntyä. Minä puolestani kannatan demokratian hitaasti rullaavien rattaiden tuottavaa muutosta kansalaisaktivismin ja -tottelemattomuuden ryydittämänä. Miten tehdä yhteistyötä kun toinen oikeastaan haluaa pistää kaikki palasiksi ja toinen ei hennoisi kuin kierrättää muovinsa? Miten tehdä yhteistyötä kun päämäärät eivät ole samat? Olemme kokeilleet yhteistyötä aikaisemmin ja lopputuloksena oli, että jouduimme valitsemaan parisuhteen ja taiteellisen työskentelyn välillä. Valitsimme silloin parisuhteen. Nyt kuitenkin halusimme taas lähteä yhteistyön ritiseville jäille. Tiesimme, että neuvottelun eri tavat tulisivat olemaan tärkeänä osana kestävän kehityksen työskentelyä.

A Golden Square In a Shitty Pond
Kuva: Peter Rosvik

Neuvottelevuus tuli siis osaksi sitä miten teokset syntyivät. Paikka ja aikalähtöisyys antoi hyvä raamit neuvottelevuudelle. Teokset siis reagoivat siihen mitä me näimme ja koimme paikanpäällä. Havannoiva kävely valikoitui luontevasti neuvottelukeinoksi meille työparina ja sekä meidän ja ympäristön kesken. Kävely on kehollinen toiminta joka loi teoksille mittakaavan ja tempon. Kävelyn avulla tutustuimme ympäristöön ja rajasimme työskentelyalueeksi Tahmelaan. Havannoiva kävely loi myös keskusteluja meidän ja Tahmelan alueella oleskelevien ihmisten kesken.

Minua itseäni alkoi myös kiehtoa keskusteluissa esiin tullut nostalginen ote ympäristöön. Minä, Peppe ja ihmiset joitten kanssa puhuimme ympäristöstä puhuivat useimmiten positiiviiseen sävyyn siitä mikä oli mennyttä. Tulevaisuuteen verrattuna menneisyys tuntui näissä keskusteluissa verrattain yksioikoiselta paikalta. Todellisuudessahan menneisyys on yhtä ongelmallinen, moniääninen ja ristiriitainen kuin tämä hetki ja tulevaisuus. Tähän viitaten osa historian- ja tulevaisuuden tutkijoista käyttää monikkoa: historiat ja tulevaisuudet.

Golden Voyage
Kuva: Peter Rosvik

Emme löytäneet residenssissä uusia materiaalisia ratkaisuja tai uusia tapoja ajatella kestävää kehitystä taiteellisessa tuotannossa. Enemmänkin niputimme yhteen kerran jos toisenkin käytettyjä toimintamalleja kuten vaihdantatalous, niukkuus, vertaistuki, hitaus, havannointi, läsnäolo, konfliktin läsnäolon sietäminen, dialogi ja kehollisuus. Näistä lähtökohdista syntyi kuuden teoksen paikka- ja aika sidonnainen teossarjan Golden. Teokset olivat esillä Tahmelan maastossa 1.-8.8.2020 välisenä aikana. Toivoimme yleisön tutustuvan teoksiin arjessa tapahtuvan yllätyksen kautta. Avataksemme omaa työskentelyä ja Golden -sarjan syntyprosessia pidimme taiteilijailtaman Hirvitalolla 8.8.2020.

Kiitämme Hirvitalolaisia ja kaikkia niitä tahoja jotka mahdollistivat työskentelymme Hirvitalon hitaan matkustamisen ja kestävän kehityksen ohjelmassa. Niin paljon hyvää tahtoa, neuvottelutaitoa ja konkreettista apua tarvitaan kulissien takana että tällaiset projektit onnistuu! Kiitos!

Teksti: Kaisa Luukkonen ja Peter Rosvik

Wake Up and Smell the Teargas – Esitelmä, työpaja & performanssi 15.8.

Wake Up and Smell the Teargas
Esitelmä, työpaja & performanssi lauantaina 15.8. klo 14-17.

Young Blood Initiative -taiteilijakollektiivin perustaja ja kuraattori Candy Choi saapuu Hirvitalolle esittelemään perustamansa Young Blood Initiativen ja keskustelemaan yleisemmin kantaaottavan taiteen keinoista nykyhetkessä.

Young Blood Initiative (YBI) on Amsterdamissa vuonna 2014 perustettu taideverkosto, joka toimii Amsterdamin lisäksi, Lontoossa, Berliinissä ja Riikassa yli 50 taiteilijan ja 18 kansalaisuuden kautta. Sen tarkoituksena on toteuttaa erilaisia yhteistyöhön perustuvia taideprojekteja, joiden sisällä osallistuvat taiteilijat voivat kokeilla luovia ideoitaan, myös tavallisten työskentelytapojensa ulkopuolella. Lisätietoa YBI:stä.

Tilaisuuden pääkielenä on englanti.

 

Bettina Fung, performanssi klo 16

Lontoolainen Bettina Fung 馮允珊 on performatiivisen paikkasidonnaisen taiteen parissa työskentelevä taiteilija, jonka praktiikka on keskittynyt erityisesti piirtämisen performatiivisen puolen esille tuomiseen. Näissä yleensä näyttely- tai festivaalitilanteissa tapahtuvissa live-esityksissä hän uppoutuu liminaaliseen, mahdollisuuksia avaavaan olemisen ja ei-olemisen tilaan, jonka lopputulos purkautuu ajallisen prosessoinnin kautta. Hänen työssään kiinnepisteinä ovat erityisesti rituaalisuus, hyödyttömyys, tarkoituksettomuus; johonkin kuulumisen, tuottavuuden ja progression käsitteet ja teemat.

Bettinan tausta on tietokoneanimaatiossa, johon hän on valmistunut Bournemouthin yliopistosta vuonna 2005. Hän on sittemmin työskennellyt videoleikkaajana, tehnyt kokeellista animaatiota, ja on nykyään täysin omistautunut taiteelliseen työhönsä. Taidettaan hän on esittänyt julkisesti erityisesti Lontoossa, muualla Britanniassa sekä kansainvälisestikin.Hän on myös jäsenenä Asia-Art-Activism Research Network -järjestössä.

 

Yleisökeskustelun ja performanssin jälkeen nautitaan Hirvitalon kansankeittiön antimista klo 17. Tervetuloa!

 

Hirvitalon hitaampi vuosi

EPSON MFP image

Kuva Vilma Brotherus, Jamalin nenetsia

Hirvitalon hitaampi vuosi

 

Kauden ensimmäiset kuvataidenäyttelyt aukesivat Hirvitalolla helmikuussa, mutta sattuneesta syystä vasta alkanut kausi jouduttiin pian sulkemaan. Hirvitalon taide- ja työpajaohjelman sisältö ajankohtaistui kohtalokkaalla tavalla korona-epidemian suljettua kaupungin kaikki kulttuuritilat.

 

Hidas matkustaminen ja kestävä kulttuurivaihto- ohjelma tuo Hirvitalon kautta tulevina vuosina Tampereelle kansainvälistä taidetta ja soveltavaa tutkimusta, joka käsittelee erityisesti nykyisen kulttuurin  ilmastokuormitusta. Työn alla ovat mm. etätyön eri muodot, virtuaaliset osallistumisen muodot ja lentomatkustamisen vaihtoehdot. Hanke pureutuu kurssien, tapaamisten ja näyttelyiden muodossa mm. pyöräilyyn, käsitöihin, omavaraistalouteen, ite-taiteeseen ja paikalliseen taidetoimintaan. 

 

Koronan vuonna 2020 eletään Hirvitalollakin epävarmuuden aikoja, mutta rajojen taas auetessa, vieraita odotellaan useammasta ilmansuunnasta julkisin kuljetuksin ja yhteisin kyydein. Uzupiksen taideyhteisöstä Vilnasta tullaan pitämään Tahmelaan leijatapahtumaa ja Jamalin Nenetsiasta asti tullaan opettamaan mm. arktisia käsityötaitoja. Performanssi-ja kuvataiteilijoita odotellaan Belgiasta, Portugalista ja Ruotsista, ja osallistavat pyöräpajat käynnistyvät kulttuurintutkimuksen saralla. Odotettavissa on siis taas liuta kaikille avoimia ja ilmaisia tilaisuuksia, mutta kaikki ajallaan. Korona- ohjeistusta seuraillen kriisiajan vierailuja siirretään osittain ja uusista aikatauluista ja toteutustavoista tiedotetaan kun tilanne antaa myöten.

 

Rakennuskulttuuriyhdistys Piirun kanssa yhteistyössä keväällä Hirvitalolle avatut uudet palkkatukipaikat sekä Hirvitalon järjestämät taiteen palkkapaikat antavat kaiken epävarmuuden keskellä optimistisen näkymän tulevaan. Talolle voi tulla yhä myös työkokeiluun ja taiteen työharjoitteluun. Tänä vuonna etusijalla ovat taiteilijat, joiden toimeentuloa korona erityisesti kurittaa.

 

Kevään ja alkukesän aikana, ulkorakennus saatetaan entiseen ryhtiin ja bändikämppää ja ilmastointia parannellaan. Perinteistä pihapiiriä kunnostetaan, ja kasvupenkkejä tehdään lisää. Tilanteen salliessa käydään myös hortoilemassa ja tallentamassa katoavaa kulttuurihistoriaa maisemamaalauksen keinoin. Tontille nousee lisää hyväksi havaittuja lämpöpenkkejä, joissa kasvatetaan vihanneksia kansankeittiön tarpeisiin. Kausivihannesten ja kukkien taimet itävät jo iloisesti purkeissaan. Myös uinuva veistospuisto heräilee henkiin kesän koittaessa

 

Hirvitalo on yleisöltä kiinni toistaiseksi

 

Ohjeistusta noudattaen toivomme nyt, että myös Hirvitalon piha pysyisi ilman kokoontumisia kriittisinä aikoina, vaikka houkutus laajentaa itse kokoontumisvapautta on varmasti kevätauringon osuessa pihaan suuri. Hirvitalolla keskitytään kunnostustöihin kevät ja alkukesä. Yhdistyksen tämän vuoden tärkein neuvottelu koskee tulevaa vuokrasopimusta. Yhdistys on osana pispalalaisten toimijoiden yhteistä ehdotusta liittyen kulttuuripääkaupunkihankeeseen, eli monessa mielessä nyt eletään myös jännittäviä ja tulevaisuuteen suuntaavia odotuksen ja uudistumisen aikoja. 

 

 

 

 

Hitaan matkustamisen ja kestävän kulttuurivaihdon teemavuosi alkoi Hirvitalolla

Pispalan nykytaiteen keskus Hirvitalon hitaan matkustamisen ja kestävän kulttuurivaihdon ohjelmassa etsimme välineitä ja tapoja urbaanissa ympäristössä toteutuvaan omavaraisuuteen, kestävien arjen käytäntöjen, tietojen, taitojen sekä välineiden jakamiseen.

Kulttuuritapahtumien tuottamisessa painotetaan ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän, kansainvälisen, ja kansallisia vähemmistöjä huomioivan kulttuurivaihdon roolia. Ohjelmamme huomioi aktiivisesti taidetta ja projekteja, joissa ympäristövastuulliset näkökohdat on otettu huomioon tai ne ovat itse tutkimuksen keskiössä.

Yhteistyötaiteilijoita kannustetaan lentämisen sijasta käyttämään mm. vähäpäästöisempiä rautatiereittejä, yhteiskuljetuksia ja välttämään mahdollisuuksiensa mukaan polttomoottoritekniikkaa.

Myös videokonferenssien, ja etätaiteen eri muodot sekä arkimatkojen hiilineutraalit ratkaisut ovat osa projektia. Projektin tarkoituksena on löytää ratkaisuja tutkimusta ja luovia aloja sekä teknologiaa yhdistämällä.

Kulttuurivaihto-ohjelmaa tukee Koneen säätiö yhtenä Ympäristövastuulliset kohtaamiset-2020 projekteista.

Viikonloppua odotellessa

Hirvitalon kulttuuritarjonta on ollut tänä vuonna hektinen, hikinen ja hämmentävä. Vuosi alkoi helteisellä nikkaroinnilla, kun Hirvitalon pihaan nousi esiintymislava, mikä aiheutti liikehdintää ensin talon rempparyhmässä, ja sittemmin muusikoissa ja muissa esiintyvissä taiteilijoissa. Veistospuiston ohessa pihaan ilmestyi kuntopyörällä poljettava hehkulamppu, Nerojen työvoimatoimisto, joka jakeli tai otti vastaan neuvoja asianosaisille osoitetussa palvelussa. Seuraavaksi lavalle marssi sirkustaiteen konkareita Virosta. Herkkänahkaisin yleisönosa kääntyi hämmentyneenä kannoillaan ymmärtäessään, että kyseessä ei ollutkaan nimen mukainen spektaakkeli vaan slapstick esitys spektaakkelista. Yleisö koki tulleensa höynäytetyksi, mikä saattoikin olla osatarkoitus. Uuden performanssitaiteen avantgardistinen ryhmä Gogo Trash Berliinistä taas hämmensi monitasoista jäteshowta pihamaalla, samoin sooloesiintyjistä Roi Vaara ja Philip Luddite jättivät vahvan ritualistisen jälkensä.

 

Alisa Volkovan, Venäjä, näyttelyssä heräteltiin tai paremminkin säikyteltiin ihmisiä nukkuvien kodittomien hahmoissa. Välillä saattoi yksi installaation osa liikahtaa, mutta tämä oli luultavimmin vain katsojan omaa mielikuvitusta. Toisiinsa kylmissään kietoutuneisiin ja kännykkää lataaviin nukkeihin oli saatu puhallettua kohtalokas kodittomuuden henki niin elävästi, että ne hätkähdyttivät yhä uudestaan tilaan onnellisen tietämättöminä saapuvia. Eniten teos koetteli omia ennakkoluuloja, ja reaktiot kertoivat paljon yleisöstä itsestään.

 

Kesä jatkui, niinä hetkinä kun ei odotettu Newtonin omenan tipahtamista omalle kohdalle, ihmiset ryhtyivät hoitamaan mehiläisiä, kunnostamaan puutarhaa, maalaamaan ja muotoilemaan. Sara Hildenin kuvataidekoulun ryhmä sai jättää jälkensä lähiympäristöön paikkasidonnaisen taiteen kurssilla. Myös Helsingin kuvataideakatemian opiskelijat kävivät opettajineen haistelemassa kulttuurikeskuksen uusia tuulia. Lisäksi tehtiin lasitaidetta, ja biisinikkarit kokoontuivat musiikinteon työpajaan. Iltojen pimetessä seurattiin tarinankerrontaa ja fiksattiin elektroniikkaa. Väliajoilla paranneltiin vajaa, ja puutyöverstasta, ja mietittiin kuinka saada elävä pihapiiri säilymään sijoittajilta.

 

Kesän isoja kokonaisuuksia olivat myös
kansainväliset kutsunäyttelyt Signs of the sky ja Maailman tango-festivaalin nykytaideohjelma Fem4. Syksyn jo tultua pidettiin oikeat virtuaalihäät taiteilijapariskunnalle kulttuurikollektiivi Kukoistuksen ryhmänäyttelyssä. Samanaikaisina juhlapaikkoina olivat Pispalan nykytaiteen keskus, taidemuseo Evorassa, ja henkilöauto Brasiliassa, jossa ratin takaa suoraan ajosta
siunaava pappi oli suhteellisen uusi kokemus. Loppuvuoteen sijoittuivat vielä useat musiikkiesitykset ja Filosofien ainejärjestön huippusuosittu Kekri. Joulukuun näyttelynä, sokerina pohjalla nähdään maalari ja graafikko Toomas Kuusing Virosta, jonka naivismia ja realismia sekoittavat työt puhuvat itse puolestaan. Joulun aikaan järjestetään yhteinen jouluateria ja tammi-helmikuun ajaksi Hirvitalon yläkerta muuttuu taas työtiloiksi taiteilijoille. Näyttelyhakemuksia vuodelle 2020 voi lähettää 30.1. saakka. Vuoden näyttelyteema on tänä vuonna Viikonloppua odotellessa- Kutsuhuuto elävän taiteen puolesta.

 

Kulttuuripääkaupungin kajoa
Tänä vuonna työn alla on ollut muovia, jätettä ja roinaa, toisinaan ärsyyntymiseen saakka. Steve Vanonin Com post modern sculpture for the avant gardeners III- veistospuistossa luotiin kiistanalaisella tontilla uusia teoksia kaatopaikkajätteestä. Keskoset- veistospuisto levittäytyi sekin viereiselle tontille, jättäen jälkeensä betoniin valetut hiljaiset chiquitapäät, yhtenä aikomuksena kyseenalaistaa kaavoitussuunnitelma, jolla myös Pispalan karnevaalin käytössäoleva puistotontti ahdettaisiin täyteen asuintaloja. Vuosi on sisältänyt virastojen käytävillä lisääntyvää supinaa ja mediassa lisääntyvää metakkaa arvokkaasta tontista. Asia aiheutti kesällä julkista keskustelua kaupunginvaltuutetun Jouni Sirenin huolestuneesta aloitteesta. Keskustelusta virinnyt Hirvitalo elää- tapahtuma saikin mittavan tuen ja liikkeelle toimintaa arvostavan esiintyjäkaartin ja yleisön. Pian silloinen pormestari soittelikin puheenjohtajalle asianaan, ettei mitään vuokraoikeuteen päättymiseen liittyvää ole nyt meneillään.

 

Myöskään kesällä alkanut Hirvitalolle ilmastokatto -kampanja ei tähtää ensisijaisesti pois muuttoon. Kaupungin omistamalle päärakennukselle valmistui kauan odotettu kattoremontti yksittäisten ihmisten joukkorahoittamana. Rakennuskulttuurikeskus Piirun ammattilaisten taidolla suorittama remontti juuri ennen syyssateita, sopi kuin pisteenä iin päälle talon aiemmille julkisivuremonteille. Heitteille jätetystä autiotalosta kansainvälisesti tunnetuksi kulttuurikeskukseksi saatettu Hirvikatu 10 on saanut nyt siis fyysisesti yli kymmenen vuotta lisäaikaa ja vähintään sen mittaiseksi toivomme tulevan vuokrasopimuksenkin asettuvan.Sopimuksen yksityiskohdista pyritään saamaan aikaan konsensus vuoden 2020 aikana.

 
Näköpiirissä on Euroopan kulttuuripääkaupunkihanke. Tontin lohkomis- ja myyntiaikeissa kyseenalaistetaan edelleen harvinaisen monialainen vapaaehtoisuuteen perustuva kansalaistoiminta ja pyyteetön kulttuurityö. Koneen säätiön rahoittama ja Taiteen edistämiskeskuksen vuosittain tukema monivuotinen kansainvälinen ammattitaidetta ja paikallistoimintaa yhdistelevä hanke tuo Hirvitalon kautta alueelle tunnettua ja ennestään tuntematonta nykytaidetta. Kansainvälisesti kutsuttuja taiteilijoita tuli Hirvitalon kutsumana alueelle pelkästään tänä vuonna yli 80, taidetta neljältä eri mantereelta. Viimeinen sana on kuitenkin Tampereen kaupungin Pormestarilla, tilaomaisuuden hallintayksikön sekä asunto- ja kiinteistölautakunnan edustajilla, jotka päätöksillään sinetöivät Hirvitalon kohtalon ja samalla tulevat arvottaneeksi paikallisten kulttuurityöläisten, itseoppineiden sekä maisterien työn. Lähes 14 vuotta ja 600 itsenäisesti toteutunutta maksutonta taidetapahtumaa, satoja artisteja ilman palkka- tai kiinteistökuluja kaupungille. Tällaisen pahaisen murjun ja sen viereisenkin tontin myymättä jättäminen saattaa olla monella tasolla edullisin kulttuuriteko mitä Tampereen kaupunki näin kulttuuripääkaupunkihankkeen
aattona voi tehdä.

 

Hirvitalon galleriatyöryhmän puolesta, Viikonloppua odotellessa, Valpuri Talvitie.

Kansankeittiö 20.10.18

Artikkelikuvassakin näkyvä Punch kokkasi meille herkullista borche-keittoa, suorastaan eksoottisella kaalilisäkkeellä. Kokemuksesta voin kertoa että tätä ateriaa et todellakaan olisi tahtonut jättää välistä!! Jouduin syömään annoksia ties kuinka useita, koska makuhermoni vain eivät suostuneet sivistymään! Jälkiruoaksi leivoin pari pellillistä perinteistä deprese-leivosta, joka ei siis sisällä ollenkaan lisättyä sokeria eikä makeutusaineita, vaan makunsa pehmeys perustuu puhtaasti viinirypäleiden tarjoamalle makeudelle. Päällä sekoitus kaurakermaa ja tahinia. Yam!

IMG_5186.JPGIMG_5187.JPGIMG_5241.JPGIMG_5201.JPG

Avajaiset 22.9 ja Meksikolainen kansankeittiö 29.9.2018

Jakson 22.9.-14.10. aikana Hirvitalolla on näyttelyssä Ilkka Wahala ja Katariina Stålhammar : Toistoja, installaatio (yläkerta) sekä Petri Puolakka: Rakkauden topografia (alakerta),öljymaalauksia.

Näiden näyttelyjen 22.9. järjestetyt avajaiset sujuivat mukavissa merkeissä myöhäiseen iltaan saakka ja väkeäkin riitti aivan sulkuhetkiin asti. Ulkoilma oli jo hiukan viileä, vaan lämpimässä rakennuksessa, musiikin ympäröimänä ei sekään päässyt tunnelmaa laskemaan. Kansankeittiö tarjosi kaikille herkullista apetta, mm.lähiruokana kasvatetun kurpitsan ja talon kompostimullassa kasvatettujen perunoiden muodossa. Avajais-snackseja riitti yöhönkin saakka, eikä virvoikkeistakaan tullut pulaa. Kaikinpuolin onnistuneet avajaiset siis, kiitokset kaikille osallistuneille.

Tässä kaikille nyt hiukan esimakua taikka muisteltavaa avajaisista sekä alakerran näyttelystä, joka siis yhä nähtävissä, 14.10. saakka, kuten yläkerran virtuaalinenkin.

IMG_4977.JPG

IMG_4988.JPGIMG_4992.JPGIMG_4864.JPG

IMG_4867.JPGIMG_4894.JPG

 

 

 

Meksikolainen kansankeittiö 29.9

 

Meksikolainen kansankeittiö tarjosi herkullisia makuja kaikkien nautittaviksi eilen lauantaina, jolloin juhlintakin jatkui alkuyöhön saakka. Tarjolla oli vegaanista vihannesriisiä, mustapapukastiketta, chilikastiketta, lehtikaalisalaattia ja nachoja. Pöydät olivat katetut värikkäin pöytäliinoin, kukkamaljoin sekä kynttilöin. Meksikolainen musiikki raikasi, sekä vieraina kävi myös reippaasti lapsiakin, osa tanssahdellenkin.

IMG_4922.JPGIMG_4909.JPGIMG_4903.JPGIMG_4965.JPG

 

 

 

 

IMG_4940.JPGIMG_4936.JPG